Jalostustavoitteet

Suomen Jakutianlaika ry jalostuksentavoiteohjelma:

                Jakutianlaikan jalostuksen

                      tavoiteohjelma

                              

Hyväksytty Suomen jakutianlaikayhdistys ry:n

                                  hallituksessa

Jalostuksen tavoiteohjelman sisältö

Sisällys 1.

  1. YHTEENVETO………………………………………………………………………………………………………………………….4
  2. RODUN TAUSTA ……………………………………………………………………………………………………………………..5

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….6

  1. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA…………………………………………………………………………………6

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….7

  1. RODUN NYKYTILANNE……………………………………………………………………………………………………………..7

………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………8

4.1 Populaation rakenne ja jalostuspohja…………………………………………………………………………………8

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………..9

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….10

4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet…………………………………………………………..10

4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta ………………………………………………………………………………………………………………………………………………10

4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa……………………………………………………………10

4.2.3 Käyttö- ja koeominaisuudet………………………………………………………………………………………10

4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen …………………………………………………………………………10

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………..11

4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden                 korjaamisesta……………………………………………………………………………………………………………………………11

4.3 Terveys ja lisääntyminen…………………………………………………………………………………………………..12

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ……………………………………………………………………..12

4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet ………………………………………………………………..12

4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt ……………………………………………………………………………………………….12

………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………12

4.3.4 Lisääntyminen ………………………………………………………………………………………………………….12

4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet………………………………….12

4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä………………….12

4.4 Ulkomuoto ………………………………………………………………………………………………………………………12

  1. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA…………………………….13
  2. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS ………………………………………………………………………………….13

   6.1 Jalostuksen tavoitteet………………………………………………………………………………………………………….13

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….14

6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille …………………………………………………………………………….14

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….14

   6.3 Rotujärjestön toimenpiteet ………………………………………………………………………………………………….14

6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin…………………………………………………………….15

6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta …………………………………………………………………15

  1. LÄHTEET ………………………………………………………………………………………………………………………………..16
  2. LIITTEET …………………………………………………………………………………………………………………………………16

 

 

  1. YHTEENVETO

 

Kuvaus rodusta ja sen käyttötarkoituksesta

Jakutianlaika on primitiivinen arktinen rekikoirarotu.  Se on viisas, nokkela ja miellyttämisen haluinen, sekä kestävä ja väsymätön rekikoira.

Jakutianlaika on voimakas, vahvaluustoinen, hyvin kehittyneillä lihaksilla varustettu keskikokoinen ja kompakti koira. Se on kohtalaisen korkea raajainen ja sillä on paksu nahka, jonka ei tulisi koskaan olla löysä. Turkki on hyvin kehittynyt ja sen pitää kestää työskentelyä ja elämistä arktisissa olosuhteissa. Sukupuolileima on hyvin edustettuna; urokset ovat kookkaampia ja massiivisempia kuin naaraat.

Rodun tilanne ja jalostustavoitteet

Kantakoirien vähyyden vuoksi rodun historiallinen sukusiitosaste on suhteellisen korkea ja vaikuttaa myös nykykoirien sukusiitosasteeseen. Jalostuksessa pyritään mahdollisimman alhaiseen sukusiitosasteeseen, jotta taattaisiin rodun mahdollisimman laaja geneettinen monimuotoisuus.

Rakenteessa tulee näkyä rodun käyttötarkoitus kestävänä vaivattomasti liikkuvana rekikoirana. Rodulla tulee myös säilyttää sen rotutyypilliset arktiset piirteet.

 

 

Tärkeimmät suositukset jalostuskoirille

  • Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla kaikin puolin terve. Sillä ei saa olla arkielämää tai käyttö- tarkoitusta hankaloittavia luonneominaisuuksia.
  • Jalostuskoirien tulee olla vähintään 24 kk astutusajankohtana.
  • Jalostuskoira ei saa sairastaa mitään koiran arkielämää tai käyttökoirana toimimista hankaloittavaa sairautta kuten glaukoomaa, eosinofiilista bronkopneumoniaa, epilepsiaa tai pahaa allergiaa.
  • Kaikille jalostuskoirille suositellaan DNA-testin ottoa (MyDogDNA), rodun monimuotoisuuden ja perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi.
  1. RODUN TAUSTA

Alkuperä ja käyttötarkoitus sekä kehitys nykyiseen muotoonsa

Jakutianlaika, on alun perin Pohjois-Itä Venäjän alkuperäiskansan jalostama primitiivinen kantarotu. Vuoden 1635 kasakoiden asiakirjoissa mainitaan koirat, jotka elivät yhdessä alkuperäisväestön kanssa. Koiria käytettiin luonnollisina kulkuvälineinä arktisella alueella. Rotu on alun perin toiminut niin veto -kuin metsästyskoirana, Sahan tasavallan alueella, Yakutiassa. Jakuutit käyttivät koiria luonnollisina kulkuvälineinä arktisella Siperian alueella, jossa välimatkat ja olosuhteet olivat pitkiä ja ankaria. Rotu on säilyttänyt alkuperäiset ominaisuutensa ja säilynyt elinvoimaisena aina tähän päivään asti, vaikka se onkin lähtöisin pienestä kantapopulaatiosta.

Vuoden 1622 julkaistussa Nicolaas Cornellisson Witsenin kirjassa, Noor en Oost Tartarye, sisältää ensimmäiset kuvatodisteet näistä Yakutian koirista. Kuvissa esitetään myös, kuinka koiria käytettiin kuormanvetäjien ohella myös hiihdossa köyden päässä apuna. Näitä kuvia voidaan myös pitää varhaisimpina todisteina koirahiihdon historiassa.

Arktisia Yakutian koiria käytettiin myös maantieteellisillä tutkimusmatkoilla, kuten vuoden 1730 Vitus Jonassen Beringin toisessa laajennetussa Kamchatkan retkikunnassa. Nämä olivat ensimmäisiä maantieteellisiä tutkimusmatkoja, joissa käytettiin apuna koiria.  Tutkimusmatkojen lisäksi koiria käytettiin myös postinviejinä, kuten Ivan Pavlovsky kirjassaan ”Geography of the Russian Empire”, vuonna 1843, toteaa: ”Koiria (jakutianlaikoja), käytettiin postinviejinä.”  Vuonna 1839 Yakutian alueella talvisaikaan käytettiin 20 koiran valjakoita kuljettamaan lasteja Yakutiasta Okhokaan ja sieltä edelleen Kamchatkaan. He valjastivat 10 koiraa pareittain pitkin pitkää hihnaa, 11. koira johtajanaan. Koirat vetivät 25-35 poodsin (450-640kg) lastia jopa 80 virstaa (85km) päivässä. Jos lasti ei ollut liian raskasta, samat koirat saattoivat vetää jopa 140 virstaa (n.153km) päivän aikana.

Professori Ivan Yakovlevich Gorlov kuvailee perinteisiä jakutianlaikojen ylläpitoa- ja käyttöä koskevia tapoja kirjassaan ”Overview of economic status, statistics of the Russian Empire for 1849”, vuonna 1850 näin: ”Jakuutit käyttävät koiriaan valjakoissa ja raskaiden kuormien kantajina. Koirat pysyvät ulkona vuoden ympäri ja kesäaikaan ne kaivavat kuoppia maahan viilentääkseen itseään, tai uivat vedessä moskiittojen takia. Talviaikaan ne etsivät suojaa syvistä lumikuopista, mennen kerälle ja peittäen kuononsa pörröisellä hännällään.” Jakutianlaikojen monet käyttömahdollisuudet jokapäiväisessä elämässä, ovat säilyneet vuosisatojen ajan, alkaen metsästyksestä, asuntojen vartioinnista, karjan hoidosta ja tietysti rekikoirana toimimisesta.

Alun perin jakutianlaikat ovat vetokoiria, jotka vähäisessä määrin osallistuivat myös metsästykseen. Kirjallisuudessa on tietoja jakutianlaikojen osallistumisesta vesilintujen sekä norppa -tyyppisten eläinten metsästykseen. Jakutianlaikat eivät kuitenkaan ole varsinaisia metsästyskoiria, jollaisiksi laikat yleensä mielletään. Venäjällä jakutianlaikat osallistuvat valjakkokilpailuihin, mutta niillä ei ole oikeutta osallistua esimerkiksi metsästyskokeisiin. Metsästyskäyttöön soveltuvia ominaisuuksia ei siis juurikaan ole.

Rotu on melko helposti koulutettavissa. Saksassa yksi jakutianlaikauros on mm. suorittanut pelastuskoirakoulutuksen sekä vaadittavat testit, joiden avulla se suoritti ensimmäisenä jakutianlaikana pelastuskoiran todistuksen. Rotu on lähtöisin pienilukuisesta populaatiosta, jonka takia Suomen jakutianlaikayhdistys pyrkii valvomaan ja antamaan suosituksia Suomeen tuotetuista koirista sekä Suomessa suunnitteilla olevista jalostusyhdistelmistä.   Rotu pienestä kantapopulaatiostaan huolimatta kuitenkin kasvattanut suosiotaan ympäri maailmaa ja koirien määrä kasvaa nopeaa tahtia myös meillä Suomessa. Näin ollen geenipopulaation rikastuminen on erittäin todennäköistä ja rodulla näyttää olevan hyvin elinvoimaiset tulevaisuuden näkymät.

Suomessa jakutianlaikat ottivat ensimmäistä kertaa osaa Ohkolassa järjestetyissä rekikoirakisoissa helmikuussa 2018. Myös aiemmin jakutianlaikan kanssa on kisattu Suomessa järjestetyissä rekikoirakisoissa, sulanmaanlajeissa, mm. pyöräluokassa. Näiden lisäksi Suomesta on viety jakutianlaikoja koiranäyttelyihin, rodun tunnustaviin maihin, mm. Viron koiranäyttelyihin sekä Venäjälle.

Sukulaisrodut, joiden kanssa yhteinen kehityshistoria

Siperian alkuperäiskansojen koirissa voi havaita joitakin yhtäläisiä piirteitä. Yhtenäisiä piirteitä esiintyy samojedinkoirien kanssa.

Ensimmäiset koirat Suomessa, koiramäärän kehitys

Suomeen tuotiin ensimmäinen jakutianlaika Venäjältä vuonna 2013. Sittemmin koirien määrä on kasvanut Suomessa joka vuosi ja Suomessa syntyneitä pentueita on tällä hetkellä jo viisi.  Tällä hetkellä, 21.3.2018, tiedossa olevien yksilöiden yhteinen lukumäärä Suomessa on 46 yksilöä, ja uusimman pentueen odotetaan syntyvän maaliskuun aikana. Arvioitu kokonaismäärä on noin 50 yksilöä. Ensimmäisestä Suomesta syntyneestä pentueesta vietiin neljä koiraa ulkomaille ja tämän hetkinen arvioitu määrä (50 yksilöä) sisältää Suomeen jääneiden ja Suomessa syntyneiden pentujen lukumäärät sekä Suomeen ulkomailta tuotujen koirien määrät. Suurin osa Suomeen tuoduista koirista on tuotu Venäjältä, myös muista Baltian maista on tuotu pentuja sekä yksi pentu on tuotu Italiasta ja yksi Puolasta.

  1. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA

Nykyinen rotua harrastava yhdistys/järjestö ja aiemmat rotujärjestöt

Jakutianlaikan rodun järjestöorganisaationa toimii Suomen Jakutianlaikayhdistys ry, joka on perustettu vuonna 2016 palvelemaan yhdyssiteenä rodusta kiinnostuneiden, harrastajien, rodun omistajien – ja kasvattajien välillä. Se on merkitty yhdistysrekisteriin helmikuussa 2017 (yhdistysrekisterinumero 218.952).   Haluamme jakaa tietoa rodusta, auttaa sen tunnetuksi tekemistä sekä jakaa neuvoja jalostukseen liittyen. Yhdistyksen tarkoituksena on säilyttää rotu sen rotumääritelmän mukaisena niin ulkomuodoltaan kuin käyttötarkoituksiltaankin (rodun kotimaan Venäjän, RKF:n hyväksymän rotumääritelmän mukaisena). Yhdistyksellä ei ole rotujärjestöoikeutta, eikä rodulla ole aiempaa rotujärjestöä Suomessa. Jäseniä yhdistyksellä on tällä hetkellä noin 25, ja uusia jäseniä tulee joka vuosi.

Jalostusorganisaation rakenne ja jalostustoimikunnan tehtävät

Jalostusneuvonta pyrkii antamaan yleisiä jalostus- ja kasvatusneuvoja sekä tietoja eri koirista, niiden taustoista, tuloksista ja omistajista. Jalostusneuvonta ei suosittele tiettyä urosta tai yhdistelmää, vaan ohjaa käyttämään testattuja ja ominaisuuksiltaan sekä ulkomuodoltaan rodun mukaisia sekä hyväksi todettuja koiria.

Yhdistyksen jalostustoimikuntaan kuuluu yhdistyksen hallituksen jäsenet, jotka yhdessä pyrkivät ohjeistamaan ja antamaan neuvoja jalostukseen liittyvissä asioissa.  Jalostusneuvonta laatii vuosittaiset tilastot rodusta ja päivittää JTO:n.

(Lainaus, lähde: www.jakutianlaika.com)

”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää jakutianlaikojen jalostusta ja kasvattamista, sekä säilyttää ja kehittää rotumääritelmän mukaista ulkomuotoa ja käyttöominaisuuksia.

Yhdistys pyrkii edistämään rodun tunnetuksi tekemistä sekä edistää koiraharrastusta. Tämän toteuttamiseksi yhdistys järjestää erilaisia koulutus -ja keskustelutilaisuuksia, kursseja, näyttelyitä, leirejä sekä kokeita ja kilpailuja. Ajankohtaisista asioista pyritään kertomaan erilaisten julkaisujen ja tiedotustoiminnan välityksellä.

Yhdistys ohjaa ja valvoo rodun jalostustyötä, se kehittää ja pitää huolta rodun ulkomuodon arvosteluun liittyvissä harrastus -ja koetoiminnassa. Pyrimme julkaisemaan jakutianlaikojen terveys-, koe-, ja näyttelytulokset.”

  1. RODUN NYKYTILANNE

Rodun nykytilanne Suomessa ja muissa maissa on tällä hetkellä elinvoimainen.

Suomeen tuodaan joka vuosi uusia tuontikoiria lähinnä rodun alkuperämaasta Venäjältä sekä Suomessa syntyy pentueita noin 1-2 vuodessa. Yhdistys ohjeistaa tuontikoirien valinnassa, jotta Suomeen saataisiin mahdollisimman laaja geenipooli, sekä pentueita suunnitellessa pyritään saamaan sukusiitosprosentti mahdollisimman alhaiseksi sekä geenimuuntelu mahdollisimman suureksi.

Rodun populaatiot muissa maissa

Jakutianlaikojen määrä myös muualla Euroopassa on kasvussa. Ranskassa on noin 60 yksilöä, Sveitsissä noin 20, Saksassa noin 20-30 yksilöä, Puolassa noin 20 yksilöä sekä Virossa noin 10 yksilöä. Samoin Luxemburgissa on noin 10 yksilöä, Italiassa noin. 40 yksilöä, Ruotsissa noin 50 yksilöä ja Norjassa noin 10 yksilöä. Virossa rotu tunnistettiin virallisesti vuonna 2017, jonka johdosta myös suomalaiset ovat aktiivisesti vieneet koiriaan myös Viroon koiranäyttelyihin.

Muualla Pohjoismaissa jakutianlaikoja löytyy mm. Belgiasta noin 20 yksilöä, Hollannista noin 10 yksilöä ja Brasiliasta alle 10 yksilöä. Jakutianlaikan alkuperämaassa Venäjällä, yksilöiden määrä keväällä vuonna 2018 on noin 2800 yksilöä päivitetty (15.03.2018). Se rekisteröitiin rotuna virallisesti RKF:ään 10.05.2005.

4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohja

Taulukko1. Tuontikoirien sekä Suomessa syntyneiden koirien vuosittainen lukumäärä

Tietoa sukusiitoksesta

Sukusiitoksessa pentueen vanhempina käytettävät koirat ovat keskenään sukua. Sukusiitoksena pidetään serkusten tai sitä läheisempien sukulaisten yhdistämistä. Sukusiitos kasvattaa riskiä perinnöllisten sairauksien esilletuloon. Sukusiitosaste tai -prosentti on todennäköisyys sille, että satunnaisesti valittu geenipari sisältää geenistä kaksi samaa alleelia (versiota), jotka ovat molemmat peräisin samalta esivanhemmalta. Saman esivanhemman tietty alleeli on siis tullut koiralle sekä isän että emän kautta. Tällainen geenipari on homotsygoottinen ja identtinen. Ilman sukusiitosta suurin osa yksilöiden geenipareista on heterotsygoottisia, jolloin haitalliset, usein resessiiviset alleelit pysyvät vallitsevan, normaalin alleelin peittäminä. Koiran sukusiitosaste on puolet sen vanhempien välisestä sukulaisuussuhteesta. Sukusiitos vähentää heterotsygoottisten geeniparien osuutta jokaisessa sukupolvessa sukusiitosasteen verran, joten esimerkiksi puolisisarparituksessa jälkeläisten heterotsygotia vähenee 12,5 %. Myös todennäköisyys haitallisten resessiivisten ongelmien esiintuloon on puolisisarparituksessa 12,5 %. Sukusiitos ei periydy. Jos koiran vanhemmat eivät ole keskenään sukua, pentujen sukusiitosaste on nolla. Koirilla on rotuja muodostettaessa käytetty runsaasti sukusiitosta. Sukusiitoksella pyritään tuottamaan tasalaatuisia ja periyttämisvarmoja eläimiä. Jos huonot alleelit esiintyvät kaksinkertaisina sukusiitoksen ansiosta, niin mikseivät hyvätkin. Toisaalta sukusiitettykin eläin siirtää vain puolet perimästään jälkeläisilleen, jolloin edulliset homotsygoottiset alleeliyhdistelmät purkautuvat. Lisäksi jokainen yksilö kantaa perimässään useita haitallisia alleeleja, joiden todennäköisyys tulla esiin jälkeläisissä kasvaa sukusiitoksen myötä, joten turvallisia sukusiitosyhdistelmiä ei ole. Tutkimuksissa on todettu sukusiitoksen haittavaikutusten alkavan näkyä eläimen sukusiitosasteen ylittäessä 10 %. Silloin todennäköisyys hedelmällisyyden ja elinvoiman heikkenemiseen kasvaa, ja nähdään esimerkiksi lisääntymisvaikeuksia, pentukuolleisuuden nousua, pentujen epämuodostumia, vastustuskyvyn heikkenemistä sekä tulehdusalttiutta. Ilmiötä kutsutaan sukusiitostaantumaksi. Jos sukusiitosaste kasvaa hitaasti monen sukupolven aikana, haitat ovat pienemmät kuin nopeassa sukusiitoksessa eli lähisukulaisten yhdistämisessä. Jalostuksessa suositellaan neljän -viiden sukupolven perusteella lasketun sukusiitosasteen pitämistä alle 6,25 %. (Katariina Mäki, www.kennelliitto.fi)

Jalostuspohja

Rodun perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sen geenimuotojen (alleelien) runsautta. Puhutaan myös jalostuspohjan laajuudesta. Mitä monimuotoisempi rotu on, sitä useampia erilaisia versioita sillä on olemassa samasta geenistä. Tämä mahdollistaa rodun yksilöiden geenipareihin heterotsygotiaa, joka antaa niille yleistä elinvoimaa ja suojaa monien perinnöllisten vikojen ja sairauksien puhkeamiselta. Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmälle, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Jalostus ja perinnöllinen edistyminenkin ovat mahdollisia vain, jos koirien välillä on perinnöllistä vaihtelua. Suurilukuinenkin koirarotu on monimuotoisuudeltaan suppea, jos vain pientä osaa rodun koirista ja sukulinjoista on käytetty jalostukseen tai jos rodussa on koiria, joilla on rodun yksilömäärään nähden liian suuret jälkeläismäärät. Tällaiset koirat levittävät haitalliset mutaatioalleelinsa vähitellen koko rotuun, jolloin jostakin yksittäisestä mutaatiosta saattaa syntyä rodulle uusi tyyppivika tai -sairaus. Vähitellen on vaikea löytää jalostukseen koiria, joilla ei tätä mutaatiota ole. Ihannetilanteessa jalostukseen käytetään koiria tasaisesti rodun kaikista sukulinjoista. (Katariina Mäki, www.kennelliitto.fi)

Tietoa tehollisesta populaatiokoosta

Tehollinen populaatiokoko kuvaa jalostuspohjan laajuutta. Mitä suurempi rodun tehollinen populaatiokoko on, sitä paremmin perinnöllinen vaihtelu säilyy rodussa. Pieni tehollinen koko tarkoittaa nopeaa sukusiitoksen lisääntymistä. Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tehollinen populaatiokoko kertoo, kuinka monen yksilön geenimuotoja tietyssä rodussa tai kannassa on. Esimerkiksi lukema 50 tarkoittaa, että rodun sukusiitosaste kasvaa yhtä nopeasti kuin jos rodussa olisi 50 tasaisesti jalostukseen käytettyä koiraa. Mitä pienempi tehollinen koko on, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa ja perinnöllinen vaihtelu vähenee. Samalla sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Kun tehollista kokoa arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä tai rekisteriaineistojen sukutauluista, laskelmat tehdään aina sukupolvea kohden. Sukupolven pituus on jalostustietojärjestelmässä neljä vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enintään neljä kertaa tänä aikana jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Kennelliiton jalostustietojärjestelmä KoiraNetissä käytetään kaavaa Ne = 4*Nu*Nn / (2*Nu+Nn), jossa Nu = neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusurosten lukumäärä Nn = neljän vuoden aikana käytössä olleiden eri jalostusnarttujen lukumäärä. Jalostuskoirien lukumäärän perusteella laskettu tehollinen koko on aina yliarvio, koska kaava kuvaa ns. ideaalipopulaatiota ja olettaa, etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja että niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Parempi tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen, mutta tämä kaava toimii vain suljetulle populaatiolle ja aineistolle, jossa sukupuut ovat hyvin pitkiä. Paras tapa säilyttää perinnöllistä vaihtelua ja estää perinnöllisten sairauksien kasaantuminen on välttää yksittäisen yksilön runsasta jalostuskäyttöä. (Katariina Mäki, www.kennelliitto.fi)

Jalostuskoirien käyttömäärät

Monimuotoisuutta turvaava suositus yksittäisen koiran elinikäiselle jälkeläismäärälle on suurilukuisissa roduissa enintään 2-3 % laskettuna rodun neljän vuoden rekisteröintimääristä. Jos rodussa rekisteröidään neljän vuoden aikana yhteensä 1000 koiraa, ei yksittäinen koira saisi olla vanhempana useammalle kuin 20-50 koiralle. Toisen polven jälkeläisiä koiralla saisi suurilukuisissa roduissa olla korkeintaan 4-6 % laskettuna neljän vuoden rekisteröinneistä. (Katariina Mäki, http://www.kennelliitto.fi )

4.2 Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet

4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun käyttötarkoituksesta

Jakutianlaika on primitiivinen rekikoirarotu. Se on viisas, nokkela ja miellyttämisen haluinen, sekä kestävä ja väsymätön rekikoira. Itsepäisenä rotuna se vaatii omistajaltaan paljon mutta antaa takaisin sitäkin enemmän.

Alun perin jakutianlaikat ovat vetokoiria, jotka vähäisessä määrin osallistuivat myös metsästykseen. Kirjallisuudessa on tietoja jakutianlaikojen osallistumisesta vesilintujen sekä norppa -tyyppisten eläinten metsästykseen. Jakutianlaikat eivät kuitenkaan ole varsinaisia metsästyskoiria, jollaisiksi laikat yleensä mielletään. Venäjällä jakutianlaikat osallistuvat valjakkokilpailuihin, mutta niillä ei ole oikeutta osallistua esimerkiksi metsästyskokeisiin. Metsästyskäyttöön soveltuvia ominaisuuksia ei siis juurikaan ole. Jakutianlaikan käyttö myös retkeilyssä on suosittua ja koiria hankitaan myös täysin näyttely – ja seurakoiriksi.

4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa

Rodulla ei ole tehty vielä virallisia luonne -tai käyttäytymiskokeita.

4.2.3 Käyttö -ja koeominaisuudet, PEVISA-ohjelmaan sisällytetty luonteen ja käyttäytymisen ja/tai käyttöominaisuuksien testaus ja/tai kuvaus

Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan.

4.2.4 Kotikäyttäytyminen ja lisääntyminen

Rodulla ei ole tehty vielä virallisia luonne -tai käyttäytymiskokeita.

Suomen jakutianlaikayhdistys ry, pyrkii toteuttamaan luonnetta ja käyttäytymistä arvioivan kyselyn vuoden 2018 aikana.

Jalostustarkastus

Rodussa ei ole järjestetty jalostustarkastuksia.

Näyttelyt

Näyttelyarvostelujen perusteella suurin osa jakutianlaikoista on rodunomaisia lähestyttäessä. Jonkin verran esiintyy näyttelytilanteita jännittäviä tai näyttelyssä stressaantuneisuuden merkkejä osoittavia koiria. Osittain arkailu tai ujous saattaa johtua laumasta erottamisesta, käsittelyyn tottumattomuudesta ja täysin vieraasta ympäristöstä.

 Erot eri maiden populaatioiden välillä

Suurin osa maailman jakutianlaikoista elää täysin seurakoirana. Kun jalostusta on tehty useiden sukupolvien ajan ilman panostusta käyttöominaisuuksiin, luonnekin voi osittain muuttua. Luonne-erot ovat enemmänkin yksilö- kuin maakohtaisia.

Sukupuolten väliset erot

Nuoret urokset saattavat olla haastavampia sukukypsyyden saavuttaessaan ja kokeilla rajojaan koiralaumassa. Molemmat erityisen herkkiä erilaisille ärsykkeille ennen sukukypsyyden saavuttamista.

4.2.5 Yhteenveto rodun käyttäytymisen ja luonteen keskeisimmistä ongelmakohdista sekä niiden                 korjaamisesta.

Rodulla ei ole tehty vielä virallisia luonne -tai käyttäytymiskokeita.

Pelot ja ääniherkkyys

Alkukantaisena rotuna jakutianlaikat saattavat suhtautua hieman arkaillen epäilyttäviin asioihin. Isoissa laumoissa tai taajamassa elävillä jakutianlaikoilla ei välttämättä ole kokemuksia oman elinympäristönsä ulkopuolelta ja pentuna sosiaalistaminen on saattanut jäädä vähemmälle. Tällöin ne saattavat pelätä asioita, joihin ne eivät ole tottuneet. Alttius pelkoihin ja ääniarkuuteen on kuitenkin yleensä kiinni myös perintötekijöistä. Pentua tulisi sosiaalistaa ja totuttaa erilaisiin ärsykkeisiin sen kehityksen herkkyyskausilla.

4.3 Terveys ja lisääntyminen

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ja viat

Rotu ei kuulu PEVISAan.

4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet

Rodulla ei ole tehty Suomen kennelliiton virallisia terveystutkimuksia.

4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt

Rodulla ei ole tehty Suomen kennelliiton virallisia terveystutkimuksia.

Suomessa rodun yksilöt ovat vielä niin nuoria, että kuolemat ja niihin johtaneet syyt eivät ole vielä tiedossa.

4.3.4 Lisääntyminen

Rodulla ei ole tehty Suomen kennelliiton virallisia terveystutkimuksia.

Suomessa on tähän mennessä syntynyt neljä pentuetta.  Pentueet ovat syntyneet ilman komplikaatioita. Lisääntymisongelmia ei toistaiseksi ole rodulla tiedossa.

4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet

Rodulla ei ole tehty Suomen kennelliiton virallisia terveystutkimuksia.

Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavia anatomisia piirteitä ei ole tiedossa.

4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä ongelmista terveydessä ja lisääntymisessä

Keskeisimmät ongelmakohdat

Turkin/karvapeitteen laadussa on esiintynyt jonkin verran vaihtelua, osittain tämä vaihtelu saattaa johtua ympäristötekijöistä mutta myös geenimuuntelulla voi olla vaikutusta. Tätä asiaa on seurattava.

Koska rotu on käyttörotu, tärkeitä ominaisuuksia ovat liikkeet. Joillain rodun edustajilta esiintyy liikkeissä ahtautta, samoin myös puutteellisuutta (suorat) polvi -ja kinnerkulmauksissa. Liikkeiden tulisi olla tehokkaat ja vaivattomat, koska kyseessä on käyttökoirarotu.

4.4 Ulkomuoto

  • Rodun rotumääritelmän mukaisen ulkomuodon säilyttäminen.
  • Säilyttää rodun arktisuus
  • kehittää ja säilyttää rotumääritelmän mukaisia käyttöominaisuuksia
  1. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA

Jakutianlaikalle ei ole aikaisempaa, voimassa olevaa ja hyväksyttyä jalostuksen tavoiteohjelmaa.

  1. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS

6.1 Jalostuksen tavoitteet

Jalostuspohja

  • Välttää yhdistelmiä, jossa vanhemmat ovat samoista sukulinjoista.
  • Välttää yhden sukulinjan liiallista käyttöä.
  • Ulkomaisten ja harvinaisempien sukujen käyttö jalostukseen
  • Koko populaation käsittävä, väistämättä tapahtuva sukusiitoksen kasvu pyritään pitämään mahdollisimman pienenä

Käyttäytyminen ja luonne

  • Ylläpitää jakutianlaikan käyttötarkoitukseen soveltuvaa luonnetta.
  • Saada mitattua tietoa käyttökokeiden kautta luonteesta ja käyttäytymisestä.

Käyttöominaisuudet

  • Säilyttää jakutianlaikan alkuperäiset käyttöominaisuudet hyvänä reki-, retkeily-, seura-, työkoira

käytössä.

  • Kannustaa rodun testaamista myös alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisilla kokeilla.
  • Rotumääritelmän mukaisesti rodussa tulisi säilyttää nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapaino.

Terveys ja lisääntyminen

  • Ylläpitää jakutianlaikojen hyvää yleistä terveystilannetta.

Suositellaan jalostuskoirien laajaa tutkimista esimerkiksi gonioskopia-, selkä-, lonkka- ja polvitutkimuksilla. Tällöin saadaan kartoitettua ja edistettyä rodun tilannetta terveyden osalta.

  • Ylläpitää rodun tilannetta pitkäikäisenä käyttökoirana.
  • Pyritään estämään rodussa esiintyvien sairauksien yleistyminen koirakannassa.
  • Säilyttää hyvät lisääntymisominaisuudet. Tavoitteena on koira, jolla on normaali lisääntymisvietti

ja joka synnyttää ja hoitaa pennut normaalisti.

Ulkomuoto

  • Rodun käyttötarkoitukseen soveltuvan ulkomuodon säilyttäminen.
  • Säilyttää rodun arktisuus, kuten esimerkiksi säänkestävä kaksinkertainen karvapeite.

6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille

Suositukset jalostukseen käytettävien koirien ja yhdistelmien ominaisuuksista

Tärkeintä on huomioida jalostuskoiran taso kokonaisuutena. Jalostuskoirien tulee olla kaikin puolin terveitä ja niillä ei tule olla arkielämää hankaloittavia luonneominaisuuksia. Arkaa, aggressiivista tai muuten rodulle ei toivottuja epätyypillistä luonnepiirteitä omaavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Jalostuskoira ei saa sairastaa mitään koiran arkielämää tai käyttökoirana toimimista hankaloittavaa sairautta kuten glaukoomaa, eosinofiilista bronkopneumoniaa, epilepsiaa tai allergiaa. Suositeltavaa on, että yhdistelmän molempien vanhempien lähisuvuissa ei esiinny samaa terveysriskiä.

Jalostuskoirien iäksi suositellaan olevan vähintään 24 kk astutusajankohtana. Ihanteellista olisi, että jalostusnarttu saisi ensimmäisen pentueensa ennen kuuden vuoden ikää. Yli kahdeksanvuotiasta narttua tulee käyttää jalostukseen harkiten nartun kunnon mukaan. Kennelliitto vaatii yli kahdeksanvuotiaalta nartulta ennen nartun astutusta annetun eläinlääkärin terveystodistuksen.

Ulkomuodollisesti molempien vanhempien tulisi mahtua rotumääritelmään. Liiallista sukusiitosta montaa sukupolvea peräkkäin ei suositella.

6.3 Rotujärjestön toimenpiteet

  • Yhdistyksen tarkoituksenaon edistää jakutianlaikojen jalostusta ja kasvattamista, sekä säilyttää ja kehittää rotumääritelmän mukaista ulkomuotoa ja käyttöominaisuuksia.
  • Yhdistys pyrkii edistämään rodun tunnetuksi tekemistä sekä edistää koiraharrastusta. Tämän toteuttamiseksiyhdistys järjestää erilaisia koulutus -ja keskustelutilaisuuksia, kursseja, näyttelyitä, leirejä sekä kokeita ja kilpailuja. Ajankohtaisista asioista pyritään kertomaan erilaisten julkaisujen ja tiedotustoiminnan välityksellä.
  • Yhdistys ohjaa ja valvoorodun jalostustyötä, se kehittää ja pitää huolta rodun ulkomuodon arvosteluun liittyvissä harrastus -ja koetoiminnassa. Pyrimme julkaisemaan jakutianlaikojen terveys,- koe-, ja näyttelytulokset.

6.4 Uhat ja mahdollisuudet sekä varautuminen ongelmiin

Uhat

– koirien terveystuloksia ei oteta riittävän vakavasti huomioon jalostusvalintoja tehtäessä

– kaikkia jalostuskoiria ei terveystutkita

-korkeahko historiallinen sukusiitosaste

Mahdollisuudet

– tiedon saaminen ja jakaminen entistä helpompaa

-perusterve alkukantainen rotu, ei matadoriuroksia

Varautuminen ongelmiin

– Pyritään avoimuutta koirien terveystiedoista. Jalostusvalintoja tehtäessä tulisi huomioida myös lähisukulaisten terveys ja tiedostaa mahdolliset riskit.

– Käytetään jalostuksessa erisukuisia koiria

– Tiedotetaan ja valistetaan harrastajia sekä kasvattajia

6.5 Toimintasuunnitelma ja tavoiteohjelman seuranta

Jalostuksen tavoiteohjelman voimassaoloaikana rotuyhdistyksellä on suunnitteilla seuraavia toimenpiteitä:

  • Suomeen tuotujen tuontinarttujen -ja urosten, sekä Suomessa syntyneiden koirien tietojen kerääminen listaksi, tietoisuuden lisäämiseksi kasvattajien avuksi
  • jatkuva terveystietojen kerääminen ja tietokannan ylläpitäminen eri sairauksien osalta
  • Rotuyhdistys seuraa rodun terveystulosten kehittymistä. Se seuraa myös rodun yksilöiden jalostuskäyttöä ja tuloksia, laatii erilaisia tilastoja ja päivittää rodun yksilöiden terveystietoja.
  1. LÄHTEET

www.kennelliitto.fi

www.jakutianlaika.fi

  1. LIITTEET

Liite 2: Hakemus jakutianlaikan hyväksymiseksi Suomen Kennelliiton piirissä

Liite 1: Rotumääritelmä

unnamed.4jpg

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: